5/15/2015

Vihertää!
Viikonlopun aikana puihin ilmaantui täälläpäin kotomaata enemmän kuin hiirenkorvat. Niitähän voisi kutsua jo suorastaan lehdiksi! Tämän alkuviikko on satanut siihen malliin, että luulisi harmaan muuttuvan vieläkin vihreämmäksi varsin liukkaasti.

Tänään on jopa paistanutkin, silloin ja tällöin pilven raosta. Kasvatuslodjut löysivät paikkansa terassin juuresta ja kovasti sormia syyhyttäisi päästä jo taimiparkoja sinne iskemään. Alkavat meinaan olla jo niin monta kertaa isompaan astiaan purkitetut, että pelkään niiden kohta heittävän henkensä ihan vain silkasta stressistä!

Täällä internettimaailmassa on ollut hiljaista tämän blogin osalta koko kevään. Syitä on monia ja suurin osa niistä niitä positiivisempia. Niinhän se on tässä elämässä, että kun kaikkeen ei riitä aika! Ja silloin jos siinä tilanteessa ollaan hyvien asioitten vuoksi, niin siitähän ei voi muuta kuin tykätä. Konetta ehtii näppäilemään sitten myöhemminkin, kun aika ja elämäntilanne antaa myöten.

On hauska löytää oman torppansa kuvia netin syövereistä keskeltä tekstiä, jonka sisällöstä ei ole mitään havaintoa. Kääntäjä kertoi kieleksi puolan ja teki tekstistä ymmärrettävän. On myös mielenkiintoista nähdä mitä kuvia aivan ulkopuolinen henkilö on tekstin oheen valinnut. Näin remontin valmistuttua neljän vuoden jälkeen tulin näet tajunneeksi myös sen tosiasian, että tässä aikojen mittaan olen ladannut tähän blogiin yhteensä 4182 kuvaa! Se on muuten aika älyttömän paljon. Jonkun verran on siis ilmeisesti tullut materiaalia tuotettua tässä vuosien mittaan. Kiitos Magdalle kauniista sanoista!

Mukavaa perjantaita ja viikonloppua! Muistetaanpa vihertää!

5/06/2015

Kuvat kirjaksi.
Tässä kevään mittaan on tässä talossa taas innostuttu vääntämään kuvakirjoja oikein urakalla. Edelliskerrasta hujahtikin aikaa reippaasti yli vuosi, joten oli jo aika ottaa itseä niskasta kiinni. Asiahan on nimittäin niin, että jos ei tässäkin asiassa pidä jonkunlaista rytmiä päällä, niin yhtäkkiä huomaa käyneen niin, että edellisen kymmenen vuoden kuvat makaavat pitkin poikin sisäisiä- ja ulkoisia kovalevyjä, eikä sormin hypelöitävää ja järkevästi selattavaa kuvamateriaalia ole olemassa ollenkaan! Sillä tavalla kävi tämän marjatan kuville vuosilta 2000-2008, jonka jälkeen ryhdistäydyin ja sen jälkeen onkin tallessa, valmiina tai puolivalmiina, kuvakirja jokaiselta vuodelta.
Tänä keväänä iskikin oikein triplainnostus, kun ensin väänsin loppuun vuosi sitten aloitetun kirjan vuodelta 2012. Sitten huomasin reissukuvia kertyneen sen verran monelta matkalta, että ne oli mukava tehdä yhdeksi kirjaksi. Kolmas kirja oli tietenkin kirja viime vuodesta. 

Tiiättekö, vaikka vuosi olisi ollut minkälaista syväsukellusta, niin silti siitä kannattaa tehdä kirja! Alussa pelkkä ajatus kovanonnen vuoden kuvien selaamisesta tekee tiukkaa, mutta lopputulosta katsellessa saakin huomata, että ei niin paljon huonoa, etteikö vielä enemmän hyvää. Kun tallentaa hyvät muistot kansiin saa tulevina vuosina kuvia selatessa muistaa ne hyvät hetket huonojen sijaan. Oikein mainiota terapiaakin siis!

Joskus aiemminkin jo aiheesta kirjoitin, mutta kertaus on opintojen äiti, joten tulkoon nyt sitten toiseen kertaan. Aihe on siis se, että miten saada itsensä innostumaan kuvakirjan vääntöön ja miten saisi kuvista parhaat mehut irti. Kuvakirjojen puolesta puhun, koska niitä on mukava tehdä, ei tartte saksia, liimaa tai käteviä sormia ja varsinkin siksi, että ne on littanoita, joten menee pieneen tilaan ja ovat helppoja selailtavia. Tämä postaus on oman lompakkoni sponsoroima ja tehty ihan vain hyvien kokemusten vuoksi.

Tässä siis muutama pieni top 10 vinkki selkeäilmeisen ja helpon kuvakirjan tekoon :

1. Valitse tasoisesi ohjelma. Tämän talon kaikki kuvakirjat on vuodesta 2009 asti tehty Ifolor Designer-ohjelmalla, joka on helppo ladata ja vielä helpompi käyttää! Ei tartte olla kovinkaan suuresti nörttitaitoja, että saa näyttävän ja laadukkaan kuvakirjan aikaiseksi. 
(Tällä 10 vuotta vanhalla harmaalla ystävälläni on jokainen omistamani kuvakirja työstetty. Masiina on jo eläkeiässä, mutta hyvin jaksaa vielä pyörittää kuvakirjan poikineen!)
2. Päätä kuvakirjalle selkeä aihe. Kuvien valitseminen on kenties se tuskallisin osuus, koska niitä on niin paljon! (Vaikka et olisikaan himokuvaaja, niin kuvamäärä yllättää silti, voin vannoa.) Päätä siis kirjalle selkeä pääaihe, jonka mukaan lähdet kuvia valitsemaan. Vaikka kyseessä olisikin esimerkiksi kirja viime vuodesta, niin selkeytä aihetta vielä lisää. Aihe voi olla vaikkapa arki, matkat, remontti, lasten puuhat, puutarha tai harrastukset. Selkeän aiheen valitseminen rajaa kuvat vähemmäksi ja kuvakirjan selaamisen ja ulkoasun miellyttäväksi.

3. Ota aikaa. Kuvien valitsemiseen saa helposti menemään yhden illan, joten isomman kuvakirjan tekeminen ei ole mikään parin tunnin juttu. Kansalainen ottaa siis ihan rauhakseen, tekee sen verran kuin hyvällä mielellä pystyy, tallentaa välissä ja jatkaa kun taas sen aika on. (Eräskin kuvakirja odotti keskeneräisenä vuoden, mutta hyvä siitä silti tuli.)

4. Poista kuvista kehykset. Vaikka varjostukset ja muut ovatkin sympaattisia, niin kehyksettömät ja varjottomat kuvat selkeyttävät sivun ulkoasua. Ohjelma on sen verran selkeä, että en tässä ala sen yksityiskohtaisemmin tuohon toimenpiteeseen opastamaan, kaikki tarvittavat namiskat löytyy ohjelman vasemmasta sivupalkista. 
5. Uskalla käyttää isoja kuvia. Vaikka isojen kuvien käyttäminen saattaakin tuntua tilan tuhlaamiselta, niin se kannattaa! Parhaat kuvat ansaitsevat tulla nähdyiksi, joten tee niistä rohkeasti koko sivun tai jopa koko aukeaman kokoisia kuvia.

6. Uskalla jättää tyhjää tilaa. Kun asettelet kuvia aukeamalle, muista, ettet ämppää kuvia liian toistensa kylkeen tai aukeamaa liian täyteen kuvia. Typötäysi aukeama on levoton, eikä kuvat pääse oikeuksiinsa. (Tosin tällainen runsaskuvinen aukeama sopii hyvin "tehosteaukeamaksi" isojen kuvien väliin!)

7. Jätä tekstit pois. Jos tekstiä ei synny, niin sitten sitä ei synny! Anna kuvan puhua ja kertoa itse tarinansa. On aivan turha kirjoittaa joulukuusen viereen kuvatekstiksi "Kuvassa joulukuusi", koska sen saattaa kätevästi päätellä jo kuvaa katselemalla. Teksteihin kannattaa yrittää muistella asioita kuvan ulkopuolelta; ääniä, tuoksuja, ihmisiä, makuja, kokemuksia. Muistoja, jotka eivät kuvasta välity tai näy.
8. Tee omia taustoja. Kuvankäsittelyohjelmassa on olemassa valmiita taustoja, mutta jostain syystä kukkaset ja perhoset eivät ole oikein säväyttäneet, joten joko on pysytelty ihan vain valkoisessa tai sitten tehty omia taustoja. Oman tausten tekeminen on kauhean helppoa, jos omaat minkäänlaisen kuvankäsittelyohjelman. Helpoin sivunpiristys on yksinkertainen: luo uusi paperi kuvankäsittelyohjelmassa ja värjää se haluamasi väriseksi. Tallenna väripaperi kuvan muotoon. Kuvakirjaohjelmassa käytä tuota tekemääsi värikuvaa valokuvan tapaan, joko kuvien taustalla kokovärisenä tai pieninä tehostekuvina valokuvien rinnalla.

9. Mieti kirjalle ulkoasu. Mieti mitä värejä käytät, sävymaailma ja se, että ne sopivat yhteen kirjan aiheen kanssa. Uusia ideoita tuntuu puskevan päänuppiin sitä mukaa kuin kirjan tekeminen edistyy, mutta ei huolta! Muutoksia on helppo tehdä ja halutessa voi pusata melkosen iisisti vaikka koko ulkoasun uusiksi muutamalla napin painalluksella. Kirjan sivumäärää pystyy lisäämään tekemisen aikana sen verran kuin tarve vaatii, joten etukäteen sitä ei tarvitse tarkkaan tietää. Aukeamia pystyy myös siirtämään, jos vaikka syksyaukeama lipsahtikin vahingossa jo ennen kesää.
9. Järjestä kuvat apuviivojen avulla selkeiksi kokonaisuuksiksi. Ohjelmassa on apuviivat, jotka näyttävät, milloin kuva on samassa linjassa aukeaman muiden kuvien kanssa. Näin ollen kuvat asettuvat helposti linjaan ja kansalainen voi kokonaan unohtaa suurennuslasin kanssa tiirailun.

10. Tarkista kirja moneen kertaan. Erityisesti teksteihin jää todella helposti kirjoitusvirheitä. Vakavaahan se ei ole, itselle kun tekee, mutta jälkikäteen virheitä ei enää pysty korjaamaan. Tarkista myös kuvien asettelu. 

+ bonuksena

11. Nauti, älä stressaa! Kirjan tekeminen on monella tapaa mukavaa puuhaa. Tulee selattua iso määrä kuvia, jotka muuten saavat varsin rauhassa lepäillä koneen uumenissa. Siinä ohessa on näppärä poistella turhia otoksia tilaa tuhlaamasta. On suorastaan häkellyttävän mukavaa saada tehdä vanhat muistot uudelleen eläväksi kirjan sivuille. Ja tärkein: tee kirjasta juuri sen näköinen kuin haluat ja hyvältä tuntuu! Laita varjostuksia ja kukkia, jos niistä tykkäät ja viis veisaa näistä kymmenestä vinkistä! Tärkeintä on saada kuvat talteen ja paperia hyppysiin, koska kyllä kuvat paperilla on vaan ihan ykkösjuttu!

No semmonen vuodatus. Toivottavasti näistä vinkeistä on jollekin iloa ja jos ei, niin ainakin oli mukava tehdä. Niin kirjoja, kuin tätä postaustakin. Meikämartalla siis kolme kuvakirjaa odottelee kirjaksi päätymistä ja voin kertoa, että niin kauan ne ovat kesken, kun painaa lähetä-nappia! Aina löytyy viilattavaa ja uusia ideoita putkahtelee päähän kuin sieniä sateella. Ifolorilla on säännöllisin väliajoin kuvakirjoista hyviä tarjouksia, joita onkin ahkerasti tullut käytettyä hyväksi. Jos joku toinenkin on innostunut kuvakirjaa vääntämään, niin kannattaa tarkkailla tarjoustilannetta ennen kirjan tilaamista! Seuraavaa tarjousta odotellessa voikin sitten kätevästi nyhrätä vielä hetken kuvakirjojen parissa...

5/04/2015

Joko vihertää?
Tämän talon pihalla on tapahtunut suuria asioita viime vuosina, on kaadettu puuta, uusittu salaojia, laskettu ja lisätty maata, tehty muuria ja penkerettä. Pieniä asioita taas ei ole pihan puolella tapahtunut ollenkaan, kun kaikki aika ja energia on kulutettu sisätilojen loppuunsaattamiseen.

Toinenkin syy on, ja ponteva syy onkin. Tälle marjatalle ei nimittäin annettu syntymälahjana viherpeukalosta edes kynnen vertaa. Toisin sanoen, jotenkuten hengissä kitkuttelevat viherkasvit huulevat taloon uutena muuttaville lajitovereilleen varoitus-sanoja jo ulko-ovelle, kun niitä vasta kiikutetaan suupielet korvissa kohti hidasta, mutta varmaa kuolemaansa. (Tosin tähän väliin pakko todeta, että viherpeukalon kynnessä on itseasiassa ollut viime aikoina väriä näkyvissä, sillä vessan muratit ovat edelleen hengissä ja suorastaan täynnä elämisen riemua! Toiletti ja sen aromit on siis ilmiselvästi tuolle viherkasville mieluisa kasvuympäristö.)

Horsmanmurhaajaksi olen siis itseni nimennyt ja ajat sitten, ja ihan vain ohimennen mainittakoot, että tuo titteli kulkee kätevästi jo toisessa sukupolvessa. Ja juuri siitä syystä olen täten päättänyt luopua tästä selkeästä sukurasitteesta ja sitä myöten tuosta kyseenalaisesta tittelistä! Näin ollen tänä vuonna ja tästä lähtien muutun kätevästi tumpelosta himopuutarhuriksi, nyt kun sisätiloista on viimein päästy ulos asti ja niitä pieniä asioita saa oikein ajan kanssa mullassa nysvätä. 

Perheen toinen aikuinen rakensi viikonloppuna istutuslaatikoita, joita on tänään innolla mustattu. Susannan vinkistä päädyin rautakauppaan hakemaan Osmo Colorin EcoGarden-puuöljyä, joka on ystävällistä niin mullalle, kasville kuin kasveja syövälle nisäkkäällekin. Saa nähä mitä tapahtuu tässä kesän mittaan! Viime viikolla istutetut pikkutaimet jo puskevat kovasti vihreää sisätiloissa ja jos kymmenestä edes puolet tuottaa jonkinlaista satoa, niin tunnen olevani voittaja. Kyllä nyt ollaan jännän äärellä!
Kun on vielä pieni, mutta silti niin iso.
Semmoinen taitaa olla tuo melkein viisivuotias. Kun pitää saada eskarilaisten pöytä, vaikka eskariin on aikaa vielä puolitoista vuotta. Kun pitää olla kynät, kumit ja viivottimet ojennuksessa, penaaleita mieluummin enemmän kuin kaksi, eikä vihkoja voi koskaan olla riittävästi. Kun "Ne pienet ei saa tulla mun huoneeseen, kun ne aina sotkee kaiken"

Meidänkin talon lastenhuoneet alkaa pikkuhiljaa kumpikin muistuttaa enemmän koululaisten huoneita, koska pikkusiskon pitää saada samat asiat, kuin isoveljelläkin on. Ja kas kummaa, kun löytyy kummasti intoa piirtää, maalata ja harjoitella kirjaimia tuntitolkulla, kun on ihan oma pöytä!

Ihan omasta pöydästä ja koko huoneesta saa vastata huoneen omistaja itse, siihen ei ole äitillään nokan koputtamista. Paitsi siivouspäivinä. Huone saa olla justiinsa niin täynnä prinsessakampetta ja Hello Kittyä, kuin vain huoneen omistajasta tuntuu sopivalta. Kansioihin tuo taiteilija rei´ittää tarkasti talteen joka ikisen pikkuisenkin piirustuksen tai taiteentapaisen.

Pinjan ihana jätskikortti on herkullinen. Se lähti mukaan viikon takaiselta bloggajakirpputorilta, jossa kortteja ja julisteita tiiratessa iski suoranainen valinnanvaikeus! Ja kuulkaa, jos on nelivuotias innokas piirtämään ja maalaamaan, niin on myös rei´ittämään. Tämäkin tauluksi aiottu jätskikortti löytyi meinaan kuvien ottamisen jälkeen kansion välistä - kauniisti rei´itettynä.

4/28/2015

Maanantaita.
Maanantaisin meillä on yleensä varsin siistiä, jokainen kampe on siellä missä kuuluukin, koska sunnuntain talonäyttöä varten on hinkattu paikat esittelykuntoon. Siinä tiistai-iltaa kohden viimeistään alkaa kuitenkin taas näyttää siltä, kuin ei olisi hetkeen laitettu tikkua ristiin, jos tiedätte mitä tarkoitan. Sitä kutsutaan elämäksi, mutta olisihan se mukavaa, jos tuo harmonia säilyisi edes ihan hiukkasen pidempään. Vaan eipä kestä, koska koti on elämistä varten.

Sunnuntaina läväyttelin kirpparilöytöjä pitkin asuntoa, lipastojen päälliset on justiin niitä oivallisimpia paikkoja tämäntyyppiseen säilyttämiseen. Niin on kyllä nättejä nämä löydöt, että saattavat hyvinkin maastoutua paikoilleen siihen seuraavaan sunnuntaihin asti. Yksi näteimmistä on RK Designin näytekappalejuliste, joka oli saanut kylkeensä pari ruttua. Tätä marjattaa ei muutama ruttu haittaa ja niinpä Riikka ystävällisenä kansalaisena lahjoitti julisteen olohuonettamme piristämään. Arvoisensa paikka on vielä hakusessa, ai että kun se on nätti! Tuota kuvassa näkyvää ja muita RK Designin uutuusjulisteita voi ostaa täältä.

Tytär shoppaili kirpputorilta itselleen Hello Kitty-säästöpossun ja ison rasiallisen helmiä. Voi sitä iloa, kun saa itsekseen kierrellä ja tuhlata omat rahansa just siihen, mikä itseään sillä hetkellä eniten miellyttää! 

Keittiön seinällä tikittää uusi kello*, jonka takana on LifeSaverHelsinki. Suosittelen kurkkaamaan linkin taakse, sieltä löytyy jo mm. ystäväni Hanna-Riikan suunnittelemia ihania Metsä-kuosisia tuotteita, Paola Suhosen värikkään leikkisää Pietaryrttiä sekä LifeSaverin omaa, ajatonta Ruutu-kuosia ja muita tuotteita. Saanan ja Ollin suunnittelema mallisto tulee kauppaan toukokuussa. Tuotteista esimakua on näkynyt ainakin Maijun blogissa

Näin tuli näköjään lisättyä linkki poikineen! Siinähän se tiistainen aamupäivä mukavasti kuluukin sitten linkkejä availlessa. Aurinkoista päivää, tää lähtee nyt pihalle imemään energiaa ja sen jälkeen hankkimaan muutaman lasipullon, jotta eilen keitelty sima saataisiin pullotettua. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!


* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

4/27/2015

Petteri.
Viime viikonloppu yökyläiltiin toverin luona. Nelivuotiaan innostamana testattiin sormenjälkitaiteilua, jonka seuraukseni syntyikin meikämartan etusormesta rykelmä ilmapalloja, jotka kuljettavat Petterin kohti myrskyä, ja toivottavasti myös sen yli. Piristäköön tämä omin käsin taiteiltu vaatimaton teos väsyneitä aamuja suoraan sänkyä vastapäätä.

Naruissa epätoivon vimmalla roikkuvan Petterin tilanne tuntuu hyvinkin tutulta, sillä eihän kansalainen monesti itsekään tiedä mihin suuntaan tuuli on milloinkin puhaltamassa ja toisinaan saa kokea olevansa suorastaan tuuliajolla omassa elämässään! Silloin muistakaamme lause nastataulun alareunassa: Sometimes shit turns into Diamonds. Kiitos tästä muistilauseesta Riikalle.

Samaisen kuoman kirpparikasasta pelastin myös lauantaina itselleni pussukan, jonka värimaailma oli kuin suoraan tuosta Petterin vappu loppui jännästi-teoksesta, joten niistähän tuli samantien kaverit. Pussukkaan ämppäytyy kätevästi kaikki yleensä valtoimenaan seilaava ryönä työpöydältä.

Katjalta ystävänpäivälahjaksi saatu solmukoru ja pari muuta kaveria killuvat taululla enemmänkin koristeena, koska ei taida tästä marjatasta tulla korujen käyttäjää kovasta yrittämisestä huolimatta. Mutta onhan nuo niin nättejä, että niitä ilokseen kattelee ihan vain tuossa koristeenakin!